Home sweet home (kohta)

Istun tällä hetkellä Chicagon O’Hare lentokentällä venailemassa mun lentoa joka lähtee 21.30 paikallista aikaa. Oon ollu täällä jostain kahesta lähtien, koska mun porukat lähti Helsinkiin 15.45 lennolla. Mä joudun YFU-komplikaatioiden takii lentämään Münchenin kautta Helsinkiin, mut mun lennot menee jet lagin kannalta täydellisesti, koska saan nukkuu mukavat 8 tuntii mun yölennolla ja oon perillä Saksan aikaa 13.30 tai jotain, ja sit Helsingissä oon vihdoin 18.30 Suomen aikaa, ja sit kukun hereillä vielä muutaman tunnin ja saan painuu pehkuihin. Homma toimii ainaki teoriassa. Toisaalta tää kuuden tunnin venailu terminaali ykkösessä tuntuu melko puuduttavalta. Onnistuin tuhlaamaan 10 dollarii mäkkärissä ja Starbucksissa mut muuten oon pysyny samalla paikalla pistorasian vieressä et saan ladattuu mun kännykkää ja konetta. Oon kans lukenu tässä muutaman kirjan et pitäis varmaan siirtyy kohta kirjakaupan puolelle hakemaan jonkinnäköstä matkalukemista.

Mulla on menny viimeset kolme viikkoo tosi kiireisellä linjalla. Mun porukat tuli Louisvillee pari viikkoo sitten, ja vietettiin sit muutama päivä siellä nähtävyyksiä pällistellen ja muuta mukavaa. Aluks oli vähän outoo olla niiden seurassa mut kyl se siitä lähti rullaamaan. Sit lähettiin ajelemaan mun porukoiden ja host äiti Heatherin kanssa tätä samaista lentokenttää kohti, ja sieltä (täältä!) sit lennettiin San Franciscoon. San Francisco oli ihan älyttömän mahtava mesta, päätin viiden minuutin sisällä et muutan sinne asustelemaan kunhan oon ekaks rikastunu. Se koko kaupunki on rakennettu sellasille kukkulaisille saarille, ja kaikki kadut on ihan tosi mutkikkaita ja nemenee tosi jyrkästi ylös ja alas, välillä tuli paniikki et saadaanko ees auto parkkiin vai lähteeks se siitä vierimään johonki suuntaan. Ei onneks lähteny. Talotkin oli kaikki tosi nättejä, sellasia vanhoja värikkäitä puutaloja joiden pihoilla oli tosi söpöjä kasvirakennelmia. Hengailtiin sielläkin pakollisissa turistikohteissa eri China Townissa ja Golden Gate Parkissa ja tietty itse Golden Gatella, joka oli ikävä kyllä ihan sumun peitossa koko sen neljä päivää mikä San Franciscossa vietettiin. Käytiin kans Napa Valleyssa viinikierroksella, jonka meille piti lievästi hiprakkainen englantilainen Claire. Melkein unohin kans pakollisen Amoeba Musicissa visiteerauksen, löysin sieltä mun tänhetkisen lempibändin levyn mitä oon metsästäny viimeset kolme kuukautta! San Franciscosta otettiin sit sinänsä uskomattoman kauis mut lievää ahdistusta aiheuttava (missä on McDonalds?!) maisemareitti Los Angelesiin, jossa oltiin kymmenen päivää. Onnistuin palamaan melko perinpohjaisesti siellä biitsillä, ylläripylläri! Mut ei se mitään, eiköhän se kohta brunaks muutu. Käytiin kans shoppailemassa kaikki kaupat läpi, pistin oikeen iskän ja äitin visat vinkumaan! Onhan niistäki jotain hyötyä sit loppujen lopuks.

Mut siis mun viimeset viikot USAssa meni tosi mukavasti Californiassa, nyt oon tosiaan Chicagossa venailemassa mun lentoa. Oon saanu pitkin päivää varsin hilpeitä snapchatteja mun kavereilta Ruisrockiasta, vähän ketuttaa et en päässy messiin mut eiköhän se siitä. Paljon mieluummin mä täällä lentokentällä jossa wifinki saa vaan kahekskymmeneks minaks kerrallaan, sit pitää taas venailla pari tuntii. Mahtavaa. (Kirjotan tätä wordilla ja copypastaan tän mun blogiin sit ku Boingo Hotspot hyväksyy mut jälleen.)

Tää vuosi on menny ihan älyttömän nopeesti mut hitaasti samaan aikaan. Musta tuntuu, et siitä on tosi lyhyt aika ku viimeks olin tässä samaisessa terminaalissa venaamassa lentoa Louisvilleen. Näin jälkeenpäin ajateltuna ois kiva, jos oisin tienny muutaman asian vähän paremmin ennen jenkkeihin lähtemistä (esim. et peanut butter & jelly on ehkä järkyttävin asia mitä voit suuhus laittaa), mut oon kans ihan ilonen et sain oppia ne kantapään kautta (peanut butter & jelly insidenttiä lukuunottamatta). Mun vuosi oli täynnä ihan mahtavia mut toisaalta kans huonoja muistoja, mut onneks niitä hyviä on paljon paljon paljon enemmän ku huonoja. Kentucky kuulostaa aikamoiselta hikilältä, ja ehkä se onki, mut vietin yhen elääni parhaista vuosista siellä. Joku joskus sano mulle, et vaihtovuosi on niinku vuoristorata; sitä ennen jännittää ihan sikana, sen aikana ei haluu et se loppuu, ja sit ku se on ohi, on helpottunu et on taas maan pinnalla, mut toisaalta tosi ilonen et meni kyytiin. Mul on vähän samanlaiset fiilikset tällä hetkellä.

Huomenna nähään, Suomi! Taidan lähtee metsästämään matkalukemista.

PS. Laitan varmaan vielä tänne kuvii mun Californian reissusta koska pitäähän mun niitä jonnekki saada.